Rumble’s kennelnimen takaa löytyy kaksi Etelä-Savolaista, äiti Anne ja tytär Aino. Kasvatamme labradorinnoutajia pienimuotoisesti harrastusmielessä. Kotonamme asuu vain muutama koira, joiden kanssa harrastetaan monenlaista, mutta jotka ovat meille ennen kaikkea rakkaita perheenjäseniä. Koiramme ovat harrastusten lisäksi mukanamme myös sieni- ja marjametsällä, ja sohvan mutkassa telkkaria katsomassa.
Anne
Olen koko ikäni pitänyt koirista. Monenlaisista koirista. Ensimäisen koirani sain vuonna -75, 14-vuotiaana. Se oli musta labradorinarttu, Von dem Nepotismus Yonna. Olisin halunnut tiikerijuovaisen boxerin, mutta isäni piti päänsä, ja niin perheeseemme muutti Jonna. Jonna oli koko perheen lemmikki. Siitä luopuminen vuonna -84 oli valtava suru kaikille. Jonna loi vahvan pohjan omalle koiraharrastukselle.
Ensimäinen ihan oma koirani oli karkeakarvainen mäyräkoira Tassola Elida, Siiri. Siirin myötä koiraharrastus monipuolistui. Kävimme näyttelyissä, luolakokeissa ja jälkitreeneissä. Siiri teki myös pennut, ja anoimme ex-puolisoni kanssa kennelnimen ”Hupahutun”. Tällä nimellä kasvatimme kolme mäyräkoirapentuetta ja yhden pk.collie pentueen. Ruuhkavuosien myötä koiraharrastus vähän hiipui. Kotona olivat lemmikkeinä bichon frisé Wanzetta’s Exploding Fame, Dali, ja mopsi Mandi.
Ja sitten se alkoi. Huomasin surffailevani yhä useammin labradorikasvattajien sivuilla. Pitkän pohdinnan jälkeen otin yhteyttä Strongline’s kennelin Tiina Rantaseen. Olin nähnyt hänen sivuillaan kuvan koirasta, joka on minusta edelleen yksi kaunempia labradoreja, Strongline’s Make My Day, iki-ihana Sooda! Keltaisia pentuja ei juuri silloin ollut, mutta ruskea pentue oli juuri syntynyt. Kun varasin tuon ruskean nartun, en todellakaan voinut kuvitella, kuinka hienoon, mielenkiintoiseen ja monipuoliseen labradorimaailmaan pääsen mukaan! Meille muutti syksyllä -15 Strongline’s Versace, Martta. Martan jälkeen tuli sijoitusnarttu Strongline’s Joy of Life, iloinen Kippo. Suuri kiitos tämän hienon harrastuksen avautumisesta kuuluu juuri Strongline’s kennelin Tiina Rantaselle. Tiina on ollut kasvattajana huolehtiva, kannustava ja sopivasti vaativa. Labradori-ihminen suurella sydämellä!
Nyt kotonamme asustaa jo useampi labradori. Elämä, ja varsinkin kaikki vapaa-aika on täynnä koirahommia, ja hyvä niin. Labradoria ei turhaan sanota monipuoliseksi harrastuskoiraksi. Se on mielellään mukana kaikessa mitä teet. Labradori on ihmisen koira, rakas perheenjäsen, jolla on erityinen paikka sydämessäni.
Aino
Kotonamme on aina ollut koiria, ja lapsuudenkodissani asuneet eri rotuiset koirat ovat kaikki myös luoneet pohjaa koiraharrastukselleni. Ensimmäinen koirani oli pikkuinen italianvinttikoira, Laventelin Lieska ”Ninni”.
Vuonna 2015 äitini hankittua Martan, hurahdin minäkin täysillä labradoreihin. Martan kanssa ryhdyimme käymään näyttelyissä ja koiraharrastus tempaisi toden teolla mukaansa. Seurasin mielenkiinnolla sivusta myös NOME-treeneissä muiden treenaamista. 2019 sain vihdoin oman labradorin, Martan tyttären Ramonan.
Muutamassa vuodessa koiraharrastus on tuonut elämään paljon uutta sisältöä. Koirien kanssa tulee touhuttua monenlaista: treenataan nomea ja mejää sekä käydään näyttelyissä. Kesällä 2021 osallistuin ensimmäistä kertaa Nopan kanssa MEJÄ-kokeeseen, ja laji sytytti heti. On tosi hienoa seurata, kun koira tekee täysillä töitä ja pääsee tekemään jotain sellaista, mistä se tykkää. Parasta labradorinnoutajassa onkin mielestäni sen monipuolisuus. Se taipuu monenlaiseen harrastamiseen ja on samalla seurallinen koira, joka on mielellään kaikessa tekemisessä mukana.
Jalostus
Tavoitteenamme on kasvattaa ulkomuodoltaan, luonteeltaan ja käyttöominaisuuksiltaan rodunomaisia, mahdollisimman terveitä labradorinnoutajia. Kaikkien jalostuskoiriemme kanssa osallistumme näyttelyihin, sekä pyrimme suorittamaan noutajien taipumuskokeen. Kaikille jalostuskoirillemme on myös suoritettu rondunomaiset terveystutkimukset, eli kyynär-, lonkka-, silmä- ja sydäntutkimukset, sekä tarvittavat geenitestit.
rumbleslabradors.com 